ULJAAT ROMURITARIT

Lempäälässä asuvan Irmeli Koskisen kotia vartioivat uljaat ritarit Jaakko Jaakonpojan ja Klaus.

Pikkutarkasti toteutetut, miehen kokoiset ritarit syntyivät neljän vuoden työstämisen tuloksena. Niissä on käytetty kekseliäästi kierrätysmateriaaleja, kuten kananmunakennoja ja purettua pakkausnarua. "Kaikki täytyy itte hyötykäyttää", Koskinen korostaa.

Koskisen kotoa löytyy myös paljon lisää todisteita luovuudesta ja kädentaidoista. Erityisesti kuparista työstetyt herkät ja taidokkaat eläimet ja hyönteiset vangitsevat kävijän huomion. Lisäksi Koskinen on tehnyt paperikollaaseja, maalannut tauluja ja valmistanut koruja. Koskisella on tärkeä sanoma, minkä vuoksi hän pitää osan teoksistaan esillä: Ihmisten tulisi luottaa siihen, että he pystyvät tekemään ja toteuttamaan itseään, kunhan vain siihen uskovat ja yrittävät.

Koskiselle syy taiteen tekemiseen on mielekäs ajankulu: "Mieluummin menee aika sillä lailla, että ei tarvii kelloa katsoa." Hän korostaa kuinka "toisten ihmisten täytyy kokoaika toimittaa niillä sormillaan". Taiteen tekemisen tärkeimpänä saavutuksena hän mainitseekin, ettei hänen ole “tarvinnut tuntea elämään tylsistymistä".

Kirjahyllyssä esillä olevasta kuparisesta Neitsyt Mariasta Koskinen toteaa vaatimattomaan sävyynsä: "Jäi niitä palasia, niin synty tommonen".

© Minna Haveri, 2017 /msl.fi created with Wix.com