TARINOITA KÄENPESÄSTÄ

Ikaalisissa Röyhiön kylässä ateljee Linnunmaidossa syntyy hurjalla tahdilla keramiikkaa. Vanhaan pikkuruiseen navettaan on kunnostettu työtilat, joissa Seija Käki työstää teoksiaan.

Käenpesän pihapiiri on kesällä parhaimmillaan; vanhat kauniit rakennukset, rehevä puutarha ja upea kyynelkoivu päätalon kupeessa. Jokaista rakennusta suojaa mustasta savesta tehty paholaisenkarkottaja. Vähitellen huomaa, kuinka keramiikkaa on ripoteltuna melkein kaikkialle, jo portilla keraamiset ketut ottavat vastaan tulijan.

Seija Käki muutti Vähä-Röyhiöön aluksi kesäasukkaaksi, mutta paikasta on sittemmin tullut pysyvä koti. Asuinpaikan muutoksen myötä farmanomin, yrittäjän ja markkinoinnin kouluttajan työ on vaihtunut vapaan taiteilijan elämäksi. Käenpesän työtiloissa syntyy keramiikan lisäksi myös akvarelleja, lasitöitä sekä akryyli- ja öljyvärimaalauksia.

Seijan keraamiset työt ovat sekä käyttö- että taide-esineitä. Röyhiönruusuja on tehty sadoittain. Värikkäiden kulhojen ja muiden astioiden lisäksi työhuoneella on valmistunut valtava määrä kiehtovia keraamisia pienoisveistoksia. Kaikilla hahmoilla on oma tarinansa. Hattupäinen hieno leidi Gunwor on tullut Tukholmasta lapsuudenystävänsä Mairen luokse toipumaan vakavasta sairaudesta tai Luontoystävät ry:n kokouksessa istuskelee puheenjohtaja Pertin lisäksi vaikkapa Ville Niinistön fani lintu sylissään. Anja-Terttu puhuu puhelimessa ja odottaa punaisessa mekossaan illan kuumia treffejä.

Seija Käki on myynyt paljon teoksiaan ja niitä on ollut esillä myös lähiseudun näyttelyissä, tänä kesänä Ponsilan vanhalla seuraintalolla. Silti Käenpesässä riittää edelleen katseltavaa. Hän onkin pohtinut näyttelyn järjestämistä kotona Käenpesässä.

- Teen savityöni käsin rakentaen, en siis ole dreijaaja. Mieluiten yhdistän maalaamisen ja keramiikan, sen takia sivellinlasitteet ovat lähellä sydäntäni.

- Tykkään myös punoa hahmoihini tarinoita. Takaraivoon tulee kuva jostakin hahmosta ja se täytyy sitten vaan tuoda tähän näkyvään maailmaan, kertoo Seija Käki.

Keramiikka on kärsivällisyyttä vaativa laji. Seija Käki kertoo, kuinka epäonnistumisiakin tulee ja joskus uunista tulee ulos ihan muuta, kuin oli ensin ajatellut.

- Savi on elävä materiaali, muotoilun jälkeen esineen pitää kuivua, sitten se poltetaan ensimmäisen kerran ja vasta sitten pääsee lasittamaan. Sitten taas poltetaan teos uudelleen. Kaikki työvaiheet vaativat aikaa.

- Sivellinlasitteita voi sekoittaa keskenään ja tehdä omia värejä. Olen käyttänyt myös oksideja syvyyttä antamaan.

© Minna Haveri, 2017 /msl.fi created with Wix.com